Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ympäristö     Laumat     Pelaajat     Tietoa

Roolipelaukset tänne. Lukaisethan säännöt ennen kuin pelaat...
*Tekeminen*
"Puhuminen"
#Ajatteleminen#
//Asia, joka ei liity peliin millään tavalla, esim. Käyn syömässä, tai menn nukkumaan.

Jos sutesi on toisen suden kanssa tekemisissä, esim. tappelemassa, vältä metapelaus ja hiittaaminen käyttämällä kysyviä lauseita;
Hyökkäsin tuntematonta sutta kohti ja sain survottuani hampaani tuon kylkeen(?)
Tai;
Katsoin tuon upean turkin kiiltoa ja päätin jotain peruuttamatonta. Suutelin naarasta hellästi(?)

Muista käyttäytyminen!

 
 
 

 

Roolipeli  1  2  3  4  5  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Luna

26.10.2014 02:42
*Seison luolan ulkopuolella kohottaen hiukan kuonoani haistellakseni raikasta viileää yöilmaa. Talvi lähestyy. Tunnen sen turkissani. Kuuntelen Inun askelia takanani. Rapisevat kivet putoilevat alas kalliota. Suuntaan silmäni yön pimeyteen.*"Olen Luna."*Sanon kääntäen päätäni nähdäkseni naaraan.*"Anteeksi myöhäinen esittäytymiseni."*Sanon kääntäen katseeni johonkin tavoittamattomaan pimeydessä. Yritännsamalla muodostaa yhteyttä Ashuraan. Laumani oli pienentynyt melkoisen paljon kun veljiämme oli kuollut. Catoa ja Senariakaan ei enää ollut. On vain Ashura, Ich ja minä. Hymähdän ajatuksilleni.*"Toivon ettet enää tunkeudu luolaani jonka olen selvästi merkannut."*Sanon hiukan välinpitämättömämmästi ja passiivisesti. Seison hetken paikoillani silmät kiinni lähtien sitten kävelemään yön selkään. Avaan silmäni pimrydessä vaaniville ansoille.*

Nimi: Azzuen

26.10.2014 01:01
*Seuraan Neytiriä tallustaen tuon edelle. Naaraan kysyessä pennuista suuntaan merkityksettömän katseen häneen. Punnitsen mahdollisia vastauksiani hetken hiljaisuudessa. Käännän katseeni kumppanistani maan kautta metsän ja taivaan rajaan. Pimeys on laskeutunut. Äkisti minusta tuntuu että taivas on kuin sieluni. Joko kirkas, tai musta. Välivaihetta tuskin näkee.
Havahdun ajatuksistani hiukan säpsähtäen, huomaten että olen pysähtynyt seisomaan jämäkästi paikoillani. Totinen suuni vääntäytyy hymyyn. Iloisena välkehtivät sinistä vivahdetta omaavat silmät katsovat suoraan Neytirin sieluun.*"Meille tulee kolme pentua."*Sanon hymyillen. Käännän katseeni taas taivaalle tähtien muodostamiin kuvioihin.*Kaksi poikaa Xoosleo ja Eric, sekä yksi naaras Žuena."*Sanon hymyillen ja suljen silmäni miettien pentujamme.*

Nimi: Inu

16.08.2014 19:13
*Minun oli pakko myöntää, ettei tämä kettu oikein kuulunut tykkäyslistoilleni sillä hetkellä. Siitä huolimatta nielin vihani ja astelin luolasta pois ketun jälkeen. Saavuttaessani ulkoilman kirsuuni tulvahti monia eri hajuja ja lipaisinkin huuliani tuntiessa vatsaani pistävän nälän. Katseeni kohdistui kettuun ja tarkkailin tuota hiljaa. Mietin hetken, mitä sanoisin, olihan tilanne aika omituinen. Toinen oli vain paikoillaan(?) eikä minulla ollut hajuakaan, mitä kettu mahtoi tehdä. Lisäksi, toinen tiesi nimeni ja minäpä en tiennyt hänen nimeään, joten päätin puuttua siihen asiaan ensimmäiseksi.*"Siltä varalta, jos törmäilen sinuun uusiksi, olisiko mahdoton ajatus kertoa nimeäsi?"*Kysyn rauhallinen ilme kasvoillani. Kuopaisin maata tassullani ja siirsin katseeni hetkeksi muualle, etten näyttäisi siltä että tuijottelin toista.*

Nimi: Neytiri

16.08.2014 19:09
*Katson urokseen hymyillen. Miten minä olinkaan voinut saada jotakin niin ihanaa, kuin Azzuenin? Ja nyt vielä odotin pentuja hänelle.. Painoin hetkeksi silmäni kiinni, antaen vain hetken olla. Hengitin uroksen makeaa, turvallista tuoksua ja painoin hiljaa päätäni tuon kaulaa vasten. Sitten nostin katsettani ylös ja vetäydyin uroksen syleilystä, kuitenkin yhä tuota lähellä ja hymyilin lempeästi.*"Niin.. menemmekö sinne majalle?"*Kysyin lopulta hellästi virnistäen ja nousin ylös kissamaisesti venytellen uroon edessä. Heh, no en sentään ihan tahalteni ärsyttääkeni - tai ehkä sitten kuitenkin. Kuitenkin, lähdin hiljaa kävelemään siihen suuntaan, mistä olin tullut, odottaen kuitenkin että Azzuen seuraisi minua, kunnes uros niin tekikin(?). Kuljimme vieretysten ilta(?)-auringon säteiden leikitellessä lempeästi turkeillamme. Vain pieni tuulenvire kahisi lehtien seassa, muuten koko metsä näytti pysähtyneen.*"Kuule Azzuen.."*Aloitin äkisti ja hymyilin urokselle salaperäisesti.*"Montakohan pentua meille tulee?"*Arvuuttelin ja huiskaisin ilmaa hännälläni.*"Ja .. oletko ajatellut yhtään nimiä?"*Kysyin sitten varovasti ja kohdistin silmieni katseen kohti sinivalkoturkkista sutta.*

Nimi: Luna

16.08.2014 18:51
*Katson naarassutta hiukan merkillisellä ja salaperäisellä tavalla.*"Jaa´a, ei ehkä pitäisi."*Sanon antaen katseeni kiertää sudessa edelleen. Katseeni eteenpäin kääntäen astelen rauhallisesti, mitäänsanomatta ulos luolasta ja yritän luoda yhteyttä Ashuraan. Mahtoikohan mokoma edes tietää Inun olevan täällä. Minua ei erityisemmin kiinnostanut kuka teki luolassani ja mitä. Enemmän minua kiinnostaa missä Ashura on ja mitä mieltä hän on Inusta.*

Nimi: Azzuen

16.08.2014 18:44
*En osaa kertoa Neytirille koskaan kuinka paljon häntä rakastan. Sanat "Rakastan sinua" eivät merkitse minulle mitään. Rakkaus pitää todistaa teoilla ja itsetuhoisuus ei kerro rakkaudesta toista kohtaan.*#Olen tyhmä, mutten voi tälle mitään.#*Ajattelen irtautuessani Neytirin lämpimästä kuonosta. En kuule luonnon ääniä, en lehtien kahinaa, en lähestyvää syksyä.En näe laskeutuvaa pimeyttä, tai ympärillä laiduntavia vaarallisia villihevosia. Näen vain Neytirin ja hänen kirkkaat silmänsä. Kuulen vain kauniin naaraan hiljaisen ja rauhalisen hengityksen. En tunne tuulta turkissani, sillä tunnen vain naarassuden hengityksen kuonoani vasten. Joudun miettimään asioita kahta kovemmin.*#Miksi en koskaan ennen ole katsonut häntä sieluni silmin? Ehkä hänen rakkautensa voimalla kasvan hengellisesti vahvemaksi.#*Mietin katse houkuttelevissa naaraan silmissä. Äkillisestä kivusta käännän katseeni kohti vuoria. Ryntääni ovat kuin tulessa, eikä mikään maailman voima voi sitä kipua pysäyttää. Suljen silmäni estäen niiden kostumisen. Nostan pääni ja katson Neytiriä odottaen jotakin, ehkä suuntaa minne lähteä.*

Nimi: Tornado

17.06.2014 17:24
*Seurailin katseellani penskan menoa. Keskityin kuitenkin piakkoin omaan osaani ja luimin korviani hiukan. Sulavin liikkein etenin pässien selustaan. Minusta olisi ollut parempi jos olisin voinut kenties sopia penskan kanssa asiasta. Taisi olla liian myöhäistä haikailla sen perään. Toivoin, että molemmat saisivat edes jonkilaisen käsityksen miten toimittaisiin. Tämä vaikutti olevan kaukana lauman metsästämisestä, mutta mitäpä siitä valittamaan. Katselin pentua, joka taisi tulla piakkoin samaan kohtaan, kuin minä (?). Mietin voisinko yrittää selvittää tuolle oman näkemykseni ajamisesta, mutta muistettuani Scearyn kuvausta penskasta, luovuin ajatuksesta. Tuopa tuskin minua kuuntelisi, vaikka eipä sillä suurta merkitystä. Olin ennenkin ollut parin samankaltaisen pennun kanssa, ja jotenkin myös tuon asenne vaikutti olevan sinänsä ihan kohdallaan, sillä en kauheasti suosinut mitään pehmoja. Hymähdin pienesti ja odottelin toisen saapumista, jotta voisin lähteä samoihin aikoihin. Aikomukseni oli pitää ainakin toinen pukeista niin, että se ei pääsisi livahtamaan, mutta mikäli näyttäisi siltä, että penska tarvitsisi alua, olin valmis auttamaan jotenkin tuotakin. *

Nimi: Coke

11.06.2014 13:32
Ich: *Harmaaturkki haisteli kevyesti kosteaa ilmaa lähellä harvaa metsikköä. Koppava uros ei tiennyt mitä etsisi, uusi maa oli tuntematon eikä tuota mukaan uros tiennyt eläimien asutustakaan. Kaiken keskeytti valtava kipu päässä, joka helpottui uroon ärähtäessä. Kaikuva, tuttu ääni kutsui urosta nimellä. * # Luna?., luulin kaikkien kuolleen ! # * Ich hermoili ja yritti ottaa kettuun yhteyttä (?) * # Luna ! missä olet? kuuletko minua ! # * Uros vastasi hätiköiden, tuo ei voinut uskoa muiden olemassaoloa. Nopeasti harmaaturkki loikkasi suurelle kivelle, nostaen päänsä taivasta kohden ulvoen suurella, kantavalla äänellä. Se oli merkki Lunalle, toivottavasti hän olisi lähellä. *

Nimi: Coke

11.06.2014 13:23
Ded : * Pentu seuraa johtajaansa aivan tuon takana, näyttäen uudelle tulokkaalle että tuo piti itseään tärkeämpänä kuin Tornado. Vuorien juurella harmaaturkki venytteli ja haukotteli pitkään virnistäen Scearylle ylpeänä. * " Onko siinä ongelma ? Teet tasan niinkuin valtias sanoo ! " * Nulikka ärähti ylimielisenä Tornadolle. Ded ei erityisemmin pitänyt tuosta, pentu tahtoi olla ainua uros tässä laumassa, ainakin se johon Sceary luottaisi. Kevyesti jolkottaen Ded lähti jo matkaan kierrellen ja kaarrellen kiviä, mahdollisimman huomaamattomasti ettei saaliit aistisi mitään. * # tuo uros ei osaa mitään muuta kuin valittaa.. # * Pentu naurahti mielessään nuolaisten kuonoaan, tuo oli jo valmis haastamaan toisen vaikka kylläkin oli vielä rääpäle vailla koulutusta.

// tääki lyhyt XD

Nimi: Coke

11.06.2014 13:11
Cobe : * Uroon katse oli naulittu toiseen urokseen joka lähestyi kaksikkoa ystävällisin merkein. Cobe asettui vahvasti Yandrun yläpuolelle ihan vain varmuuden vuoksi. * # hän ei näytä viholliselta.. mutta jokin tuossa uroossa on outoa, hänestä kuohuu jotain erityistä ! # * Tuo ajatteli yhä tuijjottaen tulijaa, nopeasti kyyneleet valuen Cobe katsahti kauniiseen Yandruun, jonka turkki oli verentahrima. * " Hyvä on ! mutta lupaa olla satuttamatta häntä. " * Uros ärhähti peloissaan, samalla tuo siirtyi sivuun makaamaan katsellen kokoajan valkoturkin silmiä, jotka olivat painautuneet kiinni syvään uneen. * # mitä tekisin jos hänen elämänsä loppuisi tähän ? *# Mustaturkki ajatteli painaen päänsä toista vasten.


Nimi: Zaaga

08.06.2014 16:22
Inu: *Katsoin kettua tarkkaavaisesti, kun tuo huomautti varjojen käytöstä. Viha kuohahti pinnassa, mutta pidin sen sisälläni. Vihasin kaikista eniten, kun joku arvosteli voimiani, joita olin hionut vuosien ajan. Yhtäkkiä toinen mainitsi nimeni ja sen perään heti toisenkin. Tuijotin kettuun epäuskoisesti, miten hän pystyi tietämään nimeni? Samalla toisen onnistui tuomaan mieleeni Ashuran - kyllä, olimme joskus olleet ystäviä. Mutta kokiessani itsessäni muutoksia, en ollut nähnyt naarasta pitkään aikaan..*"Pitäisikö minun tuntea sinut?"*Kysyin aavistuksen epäilevään sävyyn, mutten silti töykeästi.*"Ashuran tunnen, ja kyllä, hän on ystäväni, mutta sinua en ole ennen nähnyt."*Lisäsin liikauttaen korviani. Lihakseni olivat jännittyneet samalla tapaa kuin minä itsekkin, mutta pidin silti malttini ja kuuntelin naarasta tarkkaavaisesti.*

Neytiri: *Nopeasti uros irtautui syleilystäni ja suuteli minua hellästi. Vastasin suudelmaan, enkä voinut estää kyyneliä virtaamasta poskikarvojani pitkin. Suljin silmäni ja nautin Azzuenin läheisyydestä, lempeästä tuoksusta ja tunteesta, jonka uros sai minussa aikaan. Mielessäni kävivät pentumme ja mietin, millaisia pikkuruisista mahtaisi tulla.. Irtauduin sitten suudelmasta, mutten astunut askeltakaan taaemmas. Pysyin uroksen lähellä painaen pääni tuon päätä vasten.*"Olen kaivannut sinua.."*Sanoin hiljaa. Alaspäin laskeva aurinko siivilöytyi puiden välistä ja loi upeita muotoja ja pitkiä varjoja puiden taakse. Valonsäteet osuivat kasvooni ja muuttivat turkkini kullanvaaleaksi niistä kohdista, mihin aurinko osui kirkkaimmillaan. En halunnut liikahtaa paikoiltani, koskaan. Halusin vain, että kaikki olisi kunnossa. Olisimme kaikki Maniassa, minä ensimmäistä kertaa Azzuenin vierellä tajuten, kuinka paljon häntä rakastin, ja kaikki olisi hyvin. Pennut olisivat syntyneet, eläisimme yhdessä perheenä. En olisi saanut Assassinien kirousta, Azzuen olisi normaali itsensä. Näkisin pentujeni kasvavan isoiksi, kunnes hekin löytäisivät rakkauden ja perustaisivat oman perheensä. Meillä ei olisi riitoja, ei ketään muita ketä rakastaisimme samalla tavalla kuin rakastamme toisiamme. Kaikki olisi.. täydellistä.*

Nimi: Tornado

07.06.2014 12:20
* Seurasin Scearya katseellani ja huomasin kenties tuossa pienen ärsyyntyneisyyden. Häntäni meni kaarelle hetkeksi, ennenkuin laskin sen takaisin normaaliin asemaansa. Sceary vahvisti kysymykseni ja sen enempää aikailematta lähdin kulkemaan sulavin ja hiljaisin askelin kohti kahta pukkia. Katseeni pysyi niissä enimmäkseen, mutta välillä haravoin maastoa, jotta löytäisin hyvän reitin niiden taakse. Toivoin samalla, että se penska osaisi edes hitusen metsästystä, jotta koko jahti ei menisi hukkaan. Samalla olisi pienen pieni vaara siinä, että epäonnistuminen tuupattaisiin minun niskoilleni. Ajatus sai minut irvistämään, mutta jatkoin matkaani silti. Keskityin sitten pukkiin, jotka liikehtivät melko levottoman oloisena. Kyyristyin hiukan ja yritin pitää mahdollisimman vähän ääntä *

Nimi: Sceary

06.06.2014 15:57
*Huomaan välinpotämättömyyden oireita uroksessa. Olen lähellä tarttua häntä kaulasta, mutta pidättelen vihaani, vaikka hän luimaiseekin. Murahdan pienesti ja nyökkään. Toivon vain, ettei tuo ajattele minun vain yrittävån päästä helpolla, sillä niin se ei ole. En voi jättää Dediäkään omalle paikalleni, enkä voi jättää tulokasta yksinään hortoilemaan.*"Ajakaa ne tähän."*Sanon. Uroot kuluttavat liikaa aikaa kysymyksiin, mutta koskaan ei voi olla varma, käsittääkö väärin vai ei.*

Nimi: Tornado

06.06.2014 14:49
* Katsahdin suurehkoja vuoripukkeja ja kuulin, kun mahani murisi taas, vaatien lähtöä sapuskan perään. Katseeni lipui maastossa, kun etsiskelin hyvää reittiä niiden luokse. Luovuin kuitenkin katselustani, kun Sceary esitteli meille oman suunnitelmansa. En oikeastaan olisi välittänyt vain jahtaamisesta, mutten esittänyt mitään vastaväitteitä. Sceary varoitteli pukkien sarvia ja jalkoja, jotka saivat minussa aikaan pienen luimimisen. Tuhahdin pienesti ja nyökkäsin Scearylle. *
- Ajamme siis pukit suunnilleen näille main, missä nyt olemme ?
* Kysyin sitten ja katsahdin kysyvästi Scearya. Aikomukseni olisi kiertää pukit, pujahtaen niiden taakse ja lähteä ajamaan niitä sitten suht koht hallitusti Scearyn kynsiin *

Nimi: Sceary, Luna, Azzuen

06.06.2014 09:42
S: Havaisten näköpiirissäni kolme rahvasta vuoripukkia. Menen hiukan matalammaksi ja katsahdan kahteen urooseen takanani.*"Teemme nyt näin, Ded ja sinäajatte pukit tänne ja minä tapan ne. Ei käytetä voimia, sillä vuoripukeillakin on niitä. Emme päädy tajuttomiksi, jos emme näytä kaikkea osaamistamme. Varokaa niiden sarvia ja jalkoja."Sanon katsoen sivusilmällä Tornadoa, vaikka enemmän tahdonkin nähdä miten Ded pärjää. Huomaan, että Ded on saanut voimia nukkumisen jälkeen, mutta hän ei ole saanut ruokaa. Haluan näyttää Dedille aarnikotkat, sillä tiedän, että hän tulee niiden kanssa toimeen. Tornadon kanssa olen vielä varuillani."Menkää jo, mutta varoen."*Sanon tyypillisellä, matalalla äänelläni.

L; *Hämmästyn naaraan ehkä hiukan alistuvaakin reaktiota, joten lopetan murinan ja huomaan tuon nimeksi Inu.*"Varjolla minua ei pääse yllättämään"*Sanon kirkkaalla, mutta ei kuitenkaan niin lapsellisella äänellä. Tarkkailen tuon mustaa olemusta.*"Sinä olet Inu. Ainakin olit joskus Ashuran kaveri. Hän ei ole nähnyt sinua aikoihin."*Sanon omien tietojeni pohjalta. Yritän samalla raportoida Ashuralle mieleni kautta, mutta hän tuntuu sulkeneen mielensä minulle. Loukkaannun hiukan ja ilmoitan asiasta Ichille katse kuitenkin edelleen tiiviisti naaraassa. En aikoisi hyökätä, ellei tukin hyökkäisi.

A: *Teräaseen vauhti hidastuu kun Neytiri tulee taakseni. En tunne enää tuhon kipua, kun aseen liike pysähtyy. Neytiri laskee sen maahan. Kyyneleet valuvat noroina poskiltani maahan. Itken hiljaa. Näin ei enää koskaan saisi käydä, jos haluaisin säilyttää kumppanini ja pentuni. Käännän päätäni naaraan suuntaan ja haistan hänen tuttua tuoksuaan, jonka luultavasti pennut myös tulevat perimään. Astun pois naaraan alta ja käännyn ympäri suudellakseni tuota.(?) En edes aikonut vastata hänen kysymykseensä. Tahdoin vain jollakin tavalla pyytää anteeksi.*

//COKE/Coben, Ichin ja Dedin rooli!

Nimi: Zaaga

04.06.2014 21:18
Inu: *Olin jo kerennyt vaipua uneen, kunnes kuulin matalaa murinaa. Kuvittelin sen olevan unta, pahaa sellaista, jossa pimeät mustat olennot hyökkäilivät suuntaani, joten reaktioni ottivat yhteen ja säpsähdin hereille pompaten pystyyn. Kitani aukesi kaamean murinaan ja sähinään ja väläytin itseni varjoiksi. Ainoastaan vihaisina kiiluvat punaiset silmäni hehkuivat. Sitten heräsin todellisuuteen, ja huomasin edessäni murisevan itseeni nähden pienikokoisen ketun. Lopetin murimisen, muutin itseni jälleen näkyväksi ja katsoin hetkenaikaa olentoon tilanteesta tajuamatta.*"A-anteeksi kovasti."*Havahduin sitten ja painoin päätäni hetkeksi alas osoittaakseni pahoittelua. Sitten katselen ympärilleni ja muistan tulleeni luolaan, jonka sitten olinkin huomaamattani katsonut autioksi. Ilmeisesti asia oli toisin.*"Ja pahoittelut, että tunkeuduin luolaasi. Ei ollut tarkoitus."*Sanahdin ja katsoin tarkkaavaisesti kettuun. Osasiko se puhua samaa kieltä kanssani? Toivottavasti osasi. Lihakseni olivat jännittyneet, sekä valmiina lähtemään että valmiina puollustautumaan jos kettu tahtoisi hyökätä.*

Neytiri: *Pidättelin henkeäni, sillä en ollut päässyt vielä kunnolla tilanteen tajulle. Azzuen, oliko se todella hän? Uros loikkasi kauemmas ja pysyi liikahtamatta paikoillaan. Nopeasti vihreys tuntemastani uroksesta katosi, haavat parantuivat. Sitten uros kääntyi ympäri ja näin, kuinka vihreää verta roiskahti maahan. Tiesin hyvin, mitä uros teki. Painoin silmät huolesta kiinni ja huokaisin.*"Azzuen, älä."*Rukoilin urokselta ja ravasin tämän luokse. Azzuen istui kyyryssä(?), joten tulin häntä takaapäin ja 'halasin' nuolaisten samalla uroota korvanjuurelta lempeästi.*"Lopeta, et se ollut sinä."*Sanoin rauhallisesti ja painoin pääni uroksen poskea vasten. En todellakaan ollut vihainen Azzuenille, en. Tiesin, että Assassinien voimat ohjailivat häntä ja uuden paikan tuoma stressi, suru ja pelko vaikuttivat myös varmasti tilanteeseen. Mutta tärkeintä oli, että Azzuen oli nyt siinä. Olimme jälleen yhdessä, joten millään ei ollut väliä. Tartuin sitten toisella käpälälläni uroon teräaseeseen ja laskin sen maahan(?).*"Mennään majalle, se on ihan tässä vieressä."*Ehdotin yhä lempeästi hymyillen ja nuolaisin urosta suupielistä.*

// Vihdoin! \o/

Nimi: Tornado

11.05.2014 09:35
*Luulin havaitsevani liikettä kauempana tiheikössä, mutta jätin sen huomiotta. Ajatus metsästämisestä kuullosti hyvältä minun korviini, vaikka vuorella loikkivat pukit olivat toden tosiaan hiukan rasittavia. Venyttelin hiukan niskaani ja vein häntäni pienelle kaarelle, mulkaisten suuntaan, jossa olin liikettä nähnyt. Tuhahdin mielessäni ja totesin yksikseni, ettei siellä mitään ollut. Sceary lähti liikkeelle ensimmäisenä. Havahduin hereille ajatuksistani ja lipaisin pienesti huuliani. Lähdin sitten Scearyn perään ja aloin punomaan omaa taktiikkaa pukkien kiinniottamiseen. Tiesin, että vuorilla kiipeily oli suht koht tuttua, joten ongelmaa tuskin tulisi. Sceary lentäisi kaiketi ja penskasta en tiennyt. Toistaiseksi tuo ei ollut edes yrittänyt pomotella tai mitään, mutta ainakin osaisin odottaa sitä. Hymähdin pienesti ja vilkaisin pentua. Mieleeni tuli ajatus omasta pennustani, jos joskus sellaisen hankkisin. En ehtinyt oikein pitkälle ajatella, kun jo irvistin aatteilleni. Olisin mitä luultavannin surkein esikuva pennulle. Sitäpaitsi sitä ennen pitäisi löytää kumppani, joka asemassani oli hiukan epätodennäköistä. Katseeni eksyi Scearyyn, mutta palautin sen maahan. Onneksi jahdissa ajatus olisi ruuassa, eikä missään muualla... luultavasti ainakin *

Nimi: Luna, Sceary, Azzuen

11.05.2014 09:10
L; *Herään siihen, kun joku tunkee luolaani ja asettuu makuulle. (Inu). Mietin, että kuka mahtaa olla niin huolimaton, että astuu tarkistamatta toisen luolaan. TUrhaudun hieman ja tuhahdan mielessäni. Nousen hiljaa lös ja katson mustaa sutta. Matalana ja hiljaa kävelen tuon luokse. Ensin ajattelin käyttää voimiani, mutta en tiennyt, kuinka voimakas susi olisi ja olisiko sille edes todella tarvetta. Niskakarvani nousevat pystyyn ja hampaat välähtävät esiin, kun alotan matalan murinan. Tämä susi ei varmasti ollut Ashura.

S; *Pysähdyn ja katson kahta urosta takanani.*"Mennään salistamaan ensin."*Sanon luimaisten korviani. Tornadosta en tiedä, mutta olen varma, että Ded tarvitsee ruokaa. Mietin edelleen, mitä So tarkoitti sanoillaan Tornadolle. Tuhwahdan pienesti.*#Ehkä minunkaan ei tarvitse tietää kaikkia asioita, tai edes huolehtia niistä.#*Mietin. Totta, muiden asioitahan ne ovat. Tuskin edes liittyvät minuun millään tavalla.*"Mennään saalistamaan vuoripukkeja, helvetin vaikeita saaliita, mutta asustelevat matkalla ja ovat sen arvoisia. Tarvitsette kaikki voimanne peliin."*Sanon matalalla äänellä. Asetan sitten takajalkani tukevammin, kohotan kuononi kohti taivasta ja ulvon Skylle merkiksi, että hänen olisi aika tulla luoksemme. Lopetan ulvomisen melko nopeasti ja katsahdan takanani levänneitä susia.*"Mennään."*Sanon ja lähden kävelemään kohti vuoria.*

A; *Olen jo puremassa saaliini valtimoita ja henkitorvea poikki, kunnes kuulen tutun äänen. Otteeni hellittää ja hyppään isolla loikalla taaksepäin. Rasituksesta rahiseva kehoni on ratketa liitoksistaan. Suuri, pelottava kehoni seisoo edelleen karvat pystyssä kapealla polulla. VIhreä hehku on voimakkaampi, kuin koskaan ennen. Tiedän sen, koska alan herätä todellisuuteen. Olin juuri tappaa kumppanini, laumani johtajan. Olin juuri päättää hänen päivänsä ja ennen kaikkea pentujeni päivät. Karvat laskeutuvat ja levittyvät tasaisesti sileää karvaani vasten. Vihreys haavoistani ja silmistäni katoaa ja haavat parantuvat silmissä. Katson edessäni yhtä maailman kauneinta sutta ja olen itkeä, koska en edes ollut miettinyt missä tuo on. Kaiken lisäksi, olin tappaa tuon. Assassinsin veri ei ilmeisesti sano, kuka on laumassasi. Urahdan ja juoksen äkkiä kauemmas vetäen piikit sisään. Teen sen taas. Otan teräaseeni ja puukotan itseäni toistuvasti.*#Miksi olen tällainen saatana?#*Mietin jasurvaisen terän uudelleen kuumiin ryntäisiini. Koskaan en ole näin usein puukottanut itseäni. Toivon, että kuolisin nyt, koska olen tyrinyt kaiken.*

Nimi: Zaaga

09.05.2014 15:34
Inu: *Huomasin, että Azzuenilla ei ollut kaikki kunossa. Ennenkuin kerkesin hei:tä sanoa, uros oli kadonnut matkoihinsa silmät vihreinä välkkyen ja ilme vihaiseksi vääntyneenä. En todellakaan tiennyt mitä tehdä.*#Menenkö hänen peräänsä? Noup. Huono idea. Mutta viitsinkö jättää häntä noin vain - tai no, hänhän se minut tänne jätti..#*Mietin hetken ja pyyhin ajatukseni hännänheilautuksella. Päätin jatkaa matkaa, minne se ikinä minut veisikään.*"Ehkä olisin päässyt tuohon laumaan, mutta sekin mahdollisuus taitaa olla nyt kadotettu."*Huokaisin itselleni ja etsin läheltä sopivaa pesää, jonka lopulta löysin ja totesin vanhaksi ketunkoloksi. Ahtauduin koloon, joka osottautui suuremmaksi sisältä ja käperryin kerälle. Ehkä olisi hyvä ottaa pienet nokoset, ja huomenna päivä loistaisi kirkkaampana.*

Neytiri: *Otin tasaisia, hyviä ja matkaataittavia askeleita eteenpäin. Halusin löytää jotakin riistaa, tai oloni heikkenisi kohtalokkaan nopeasti. Itseasiassa, riistaa ei ole löytynyt muutamaan päivään - Alex ja minä olemme palanneet joka päivä tyhjin tassuin majalle ja kolme päivää sitten nautittu peura alkoi hupenea vatsoissamme ja vetää voimiamme.*"Ehkä minä-"*Tunsin nopeasti ilman karkaavan keuhkoistani ja valtavan painon lukkiutuvan päälleni. Haukoin ilmaa. Joku hyökkäsi päälleni. En kerennyt ajattelemaan tai näkemään kuka, sillä piikit liukuivat nahkapaloista ja karjaisin raivoisasti, yrittäen tietenkin torjua iskuja etutassujeni piikkien avulla. Suljin silmäni, sillä tunsin vahvat hampaat painautuneena kauluaani ja hyökkääjäni ei selvästikään ollut mikään aloittelija - mutta sitten haistoin jotakin tuttua. Aukaisin silmäni ja yllättäen näin päälläni seisovan suden. En saanut henkeä, enkä vain siksi että kaulaani oli upotettu terävät tappajanhampaat. Tunsin suden. Azzuen.*"..."*En saanut sanotuksi mitään. Katsoa tuijotin sutta kuin aavetta, silmät lasittuneina jälleennäkemisen tunteista. En ollut vihainen, koska uros oli iskenyt hampaansa kaulaani. Näin sen. Näin, kuinka uroksen päällä oli vihreää verta ja silmät hehkuivat vihaisempina kuin koskaan ennen - ja tietenkin, näin myös terät jotka olivat liukuneet sujuvasti kustakin kankaanpalasta. Uros oli vihainen, eikä ensimmäistä kertaa elämässään. Vihantunne oli kuitenkin viimeinen, mitä sillä hetkellä ajattelin.*"A-azzuen.. Oletko se todella sinä?"*Kysyin hiljaa, piipittäen melkeinpä. Yritin saada selkoa siitä hetkestä, mutta en voinut tajuta mieleeni kuohahtaneita tunteita. Lopetin rimpuilun, tuijotin vain urosta silmiin ja tunsin lämpimän nesteen valuvan silmiäni pitkin. En voinut uskoa sitä. Se todella oli.. Azzuen.*

Nimi: Tornado

07.05.2014 15:50
*Seurasin hissukseen metsää sivusilmällä. Olin kaiketi hiukan huolissani siitä, että So saattaisi yht äkkiä palata. Lipaisin hampaitani ja luimin korviani hiukan. Käänsin huomioni Scearyyn, joka valisti minua laumastaan. Nyökkäsin tuon jutulle. En itsekkään tarvitsisi suojelua, vaikka luultavasti monet niin minusta ajattelivat. Tuhahdin hiljaa ja katsahdin vaivihkaa itseäni. Sceary ehdotti vuorille menoa. Nyökkäsin tuolle ja karistin turhat ajattkset mielestäni. Ravistelin itseäni pienesti ja katsahdin metsikköä. Samassa mahani kurahti. Irvistin ja otin askeleen vuoria kohti. Katsahdin sitten muita odottavasti *

Nimi: Rissa, Sceary, Azzuen

06.05.2014 22:55
R; Hyppään veteen Titan selässäni. Luon ilmataskun ympärillemme ja uin ylöspäin. Kaunis vedenpohja ja upeat vesihevoset jäävät pitkälle alapuolellemme. En näe enää pohjaa, saati mitään muutakaan elämää. Saavumme pintaan ja kävelen rantaan, jotta Titan voisi nousta pois selästäni. LIhakseni pullistelevat rasituksesta, jota niille annan, mutta en jaksa välittää. Kaikista eniten olen huolissani tassustani, jota kihelmöi vain enemmän noustessamme sademetsän painostavan ilman omaavaan rantaan. Onneksi pääsemme pian pois. Ihmisten luokse hoidattamaan haavamme ja parantelemaan asevalikoimaamme ja turvalisuuttamme.*

S; *Murahdan Dedille.*"Sinun pitäisi vähentää energiankulutustasi, jos luulet voimiesi heikkenevän."*Sanon yksinkertaisesti ja käännyn Tornadoa päin.*"Tämä on erikoinen lauma, niin kuin jo aikaisemmin sanoin. Täällä alfa puolustaa laumalaisiaan syyttä, mutta laumalaiset eivät puolusta alfaa ilman alfan pyyntöä."*Sanon. Katsahdan tiukasti Dediin, sillä aikoisin pitää pentua silmällä. Mielialani on laskenut todella vihaisen puolelle ja minua ei kiinnosta, joutuvatko minun tunteeni laumaelämään, vai eivät. Seuraavalla kerralla mottaan sitä kanaljaa kuonoon. MOkoma Ded Served. Pysykööt järkäle kaukana laumastani. Huokaisen.*"Paras, että jatkamme vuoria päin. Tahdon näyttää teille jotakin."*Sanon. Katsahdan kahteen urokseen. Otan laumaani mielummin uroksia, kuin naaraita. En tiedä miksi, mutta en vain oikein tule toimeen kaikkien naaraiden kanssa. Urokset ovat eri asia.*

A; *Juoksen puita pitkin. Sademetsän liukkaat ja painostavan kosteat puut vaihtuvat pian lehtipuiksi. Lehtien terävät reunat tekevät tuhansia haavoja kylkiini. Olen vähällä ottaa teräaseen esille ja näyttää niille, mitä oikea vahingoittaminen on, mutta tyydyn vain hajottamaan lehtien pintaa piikeilläni. Vihreys päässäni on kuin huumetta. En pääse siitä irti ja se tulee aina uudestaan ja uudestaan. Saa minut tappajaksi. Kadun hirveästi, että liityin Assassinseihin. Olen aina ollut itsetuhoinen, mutta nyt olen jotakin ihan muuta. Kuulen askelia läheiseltä polulta ja vihreät silmäni jähmettyvät tuijottamaan alas polulle. Pysähdyn nopeasti ja ärisen hiljaa. Askeleet lähenevät. Assassinsin ajatukseni ajattelevat, että siellä on saalis, jonka haluan repiä palasiksi. Hyppään polulle yllättääkseni saaliin ja yritän hyökätä sen kimppuun. (Neytiri.) Hyökkään saaliin kurkkuun kiinni.(?) Koko kehoni loistaa vihreänä verestä, jota pienien lehtien aiheuttamat haavat vuotavat. Ryntääni ovat arpeutuneet, kuin vanhat, mutta ne ovat nuoret ja voimakkaat. Niitä on vain puukotettu niin monta kertaa, että edes Assassinsien voima ei ole niitä parantanut. Ehkä pikkuhiljaa ne alkavat parantua, mutta täydelliseen parantumiseen tarvittaisiin ainakin puolivuotta ilman puukotusta ja sellaiseen minä en pysty. Vihreät silmä kertovat paljon. Kehoni hallitsemattomudesta, tappohalusta, siitä, etten todellakaan ole läsnä. Olen joku toinen, joku, joka ei välitä mistään, joku, joka haluaa tappaa jonkun, tai pahimmassa tapauksessa itsensä. Se ei ole Azzuen.*

Nimi: Kroisantti

06.05.2014 19:38
*Seurailen So:n toimia tarkkaavaisesti. Minua kenties ärsytti tuon käytös. Voisi luulla valtiaan olevan aavistuksen aikuismaisempi ja maan asukkaiden sijaan huolehtisi jostain muusta, Mutta koska kyseessä oli So, en ollenkaan ihmetellyt. Keskustelu sai huvittavan käänteen, kun Sceary löi hiukan leikiksi keskustelun. So selvästi ärsyyntyi ja kauhukseni löi järkälemäisellä tassullaan Scearya. Murisin pienesti tuolle hirviölle. Samassa yllätyin uroksen oudosta sananvalinnasta. Tiesikö tuo paskiainen ... aivan sama. Muutama pieni sananen ei minua haittaisi. Katsahdin Scearya, joka näytti olevan muuten kunnossa, paitsi että tuon kyljessä oli haava. Irvistin pienesti. *
- Jaa a....
* Sanoin, yhä miettien So:n vihjausta. Päätin kuitenkin jättää asian tuonnemmaksi ja käänsin huomioni heränneeseen pentuun. # Jaha muksukin heräsi # *

/ lyhyt *_*

Nimi: Azzuen

05.05.2014 22:06
*Puukon isku mahassa ei satu yhtä paljoa, kuin vuotavat vihreät haavat ryntäissä. VIhreys sumensi kehoni niin, etten kyennyt vastaamaan Inulle. Kuulin hänen sanansa heikosti. Mieleni teki huomauttaa laumasta, jossa Ashurakin oli, sillä tiesin noiden olevan miltei kuin sisarukset. Mutta en pystynyt. Raivo sisälläni kuohuu. Vetäisen puukon mahastani sellaisella voimalla, että haava repeää kolminkertaiseksi, eikä parannu heti. Silmäni vilkkuvat vihreonä ja näen paremmin eteeni pimeässä. Ärähdän ja juoksen pimeyteen. MInun on pakko tappaa. Tappaa joku tuntematon, joku pahaa aavistamaton. Olen tappamassa jonkun vain koska vihaan itseäni. Kuulen hengitykseni rahinan. Piikit työntyvät hitaasti ulos. Hyppään nopeilla liikkeillä puuhn ja jatkan matkaani raivon vallassa. Kaiken tämän sisällä on nuori uros, joka toivoo, ettei löydä itseään raatelemasta susia, tai edes ihmisiä. Toivomassa, ettei joku huutaisi korvaan taas sitä sanaa- Ripper.*"Minä olen silpoja."

Nimi: Neytiri

05.05.2014 21:20
*Oli hiljaista. Naputtelin tassullani puumajani oleskeluhuoneen puusohvaan, joka oli vuorattu erilaisin pehmukkoin. Joskus aikoinaan taisi olla Rissa ja Alex jotka hankkivat ihmisiltä nahkan ja asensivat sen sohvaan ihmiskätösinsä. En muistanut enää. Siitä oli niin kauan. Ja olin nyt yksin. Tosiaan, majassa olin ainoastaan minä. Tiesin tosin Alexin olevan elossa, ja olin onnellinen että olin löytänyt edes jonkun vanhoista tuttavistani. Rissa ja Azzuen olivat kuitenkin poissa.. Azzuen. Kaipasin häntä niin.*#Miten voin ikinä pärjätä yksin, varsinkaan pentujen kanssa..#*Tunsin, kuinka polttava, läpinäkyvän neste alkoi kirvellä silmäni. En halunnut itkeä. Olin aina ollut vahva, ja niin olin nytkin. Varsinkin pentujeni tähden. Kun - ja jos ne syntyisivät, minun täytyi ruokkia niitä, hoivata ja olla hyvä emo. En kuitenkaan osannut mitään sellaista, en tosiaan. Rakkauttani olin näyttänyt aiemmin vain todella Azzuenille, joten miten voisin koskaan rakastaa ketään yhtä palavasti, kun sydämmeni oli kuin kylmää kiveä? Ehkä se muuttuisi lämpimäksi ja minusta tulisi taas kiltti - mutta se ei vaikuttanut ilmeiseltä vaihtoehdolta. Täytyi pentujen nyt herättää jotakin tunteita, oli pakko. Kuka ei rakastaisi omia pentujaan?*#Tyhmä minä, ajatella nyt tuollaista. Löydän vielä Azzuenin, löydän vielä Rissan. Ja me olemme jälleen koossa. Niinkuin ennenvanhaan.#*Kelpuuttelin itselleni ja nousin sohvalta. Nahkaiset palat jokaisessa raajassani hiersivät, mutta olin tottunut siihen tunteeseen. Pidin siitä itseasiassa, enkä muistanut miltä tuntui olla ilman noita suojelijoita. Mietin, kehittyisivätköhän piikit sisälleni, niinkuin alkuvaiheessa muuttuessani Assassiniksi, kun minulla ei ollut enää kangaspalaa? Ehkäpä.*"No, riistavarasto tuikkii tyhjänä ja minun täytyy varautua Alexin paluuseen ja Rissan ja Azzuenin löytymiseen."*Totesin ääneen ja venyttelin pitkästi. Sohvalla istuminen oli saanut lihakseni jähmettymään, ja niitä täytyi taas lämmitellä. Puissa hyppiminen vei voimaa, mutta sen taidon olin saanut jo kauan aikaa sitten; silloin, kun olin ensimmäistä kertaa muuttunut tälläiseksi. Jolkotelin ulko-ovelle, astuin parvekeelle ja katsoin ympärilleni. Sää oli itseasiassa aika mukava - oli aikainen yö, joten kuu teki itselleen tilaa ja tähdet tuikkivat (?). Hyvä aika metsästämiseen. Hypähdin lähimmälle oksalle sujuvalla loikalla, ja laskeuduin pehmeälle maalle. Katsoin ympärilleni, eikä ketään näkynyt. Sitten siirsin katseeni takaisin majaan, aivan kuin varmistaakseni että se oli vielä siellä, ja lähdin sitten kulkemaan lehtimetsän polkua pitkin reippain askelin.*

Nimi: Zaaga

05.05.2014 21:10
Inu: *"Ei mitään, kunhan mietin vain.. Pitäisi tässä itsekkin löytää joku lauma, ennenkuin tulee tapetuksi."*Murahdan yllättävän leikillisesti, vaikkei asia niinkään minua naurattanut, tai ei olisi ainakaan pitänyt. So:n kanssa pelleily kun ei ollut mikään vitsien vetonappula. Kun uros ei näyttänyt vastaavan tai puhuvan(?), katsoin tuota kohti. Huomasin Azzueninsilmissä tuikkivat vihreät värit ja katsoin tähän ymmälläni, kunnes huomasin tämän ryntäissä olevat haavat.*"Azzuen, mitä ihmettä sinä teet?"*Älähdän tuolle ja katson tähän - uros tosiaan puukotti itseään, mutta haavat.. Ne parantuivat. Huomasin vihreän kudoksen kiinnittävän haavaa ja hyytävän veren, mutta yhä uudelleen Azzuen sen aukaisi teräaseellaan. Mahtoi sattua hieman.*"Oletko hullu?"*Murahdan tuolle ja isken puukon maahan(?).*"Tiedän ettei ole minun asiani huolehtia sinusta, mutten sentään jatka kävelemistä normaalisti kun puukotat itseäsi tuolla tavoin."*Totesin hieman nyrpeämmin ja tunsin silmissäni välähtävän vihan. Viha ei kuitenkaan ollut normaalia - vihasin sitä, kun uros satutti itseään. Se sai minut vihaiseksi, surulliseksi. Aivan kuin olisi minun syyni, että uros niin teki. Vihasin itseäni. Suljin silmäni, siirsin katseeni eteenpäin ja huokaisin. Tajusin nyt.*"Kuulut siis Assassineihin? - Kyllä, olen kuullut heistä. Siksi haavasi siis parantuvat."*Totesin kuin itselleni huomatessani asian. Olin kuullut monenlaista Assassineista - laumaan liittyminen oli kivulias rituaali, eikä laumasta päässyt koskaan pois. Olin kuullut huhuja myös äärettömästä vihasta. Minä en tahtonut sellaista, joten päätin jättää asian siihen ja jatkoin matkaa puolta reippaammalla vauhdilla.*#Hän saa itse puukottaa itseään, jos niin tahtoo.#*

Alex: *Nopeasti huomasin, että metsänrajalta tosiaan ilmestyi susia. Samaisella hetkellä muutuin sudeksi, ja toivoin vain että en tullut nähdyksi. Hajun perusteella uros, joka katsoi suuntaani, ei välittänyt pahemmin seurastani. Itseasiassa, näin tämän painavan päänsä toisen suden turkille. Näemmä susi kantoi mukanaan toista, vaaleampaa sutta, jonka kauempaa haistamalla tunnistin naaraaksi. Hajuun kuitenkin sekottui veri.. Olin hetken aikaa kahden vaiheilla, kunnes lopulta otin ensimmäisen lähestyvän askeleen kohti kaksikkoa.*"Hei, tarvitsetteko apua?"*Kysyin samalla lähestyessäni ja erottaessani kummankin suden piirteet selvemmin. Tarkkailin näiden ulkonäköä, uroksen värikkäitä punaisia kuvioita ja tajuttoman naaraan kauniita piirteitä ja upeita sinisiä ja punaisia kuviointeja.*"Tiedän yrttejä, voin auttaa."*Totesin vakuuttaakseni luotettavuuttani.*"Lisäksi, ei olisi ensimmäinen kertani hoitaessani ihmisten tekemiä haavoja."*Näpäytin nopeasti, kuitenkin siihen sävyyn etteivät toiset arvaisi olevani mutantti. Toivoin voivani auttaa, sillä tiesin mieleni murtuvan jos lähtisin paikalta, enkä tiennyt olinko jättänyt juuri taakseni suden, jonka olisin voinut pelastaa kuolemalta.*

©2019 ~Howling Secret - suntuubi.com